4. Parempaan päin

Pieni tauko nyt tullut kun tuntui ettei mikään onnistu niin ei ollut oikeen inspistä alkaa kirjoittelemaan, ensin Bikon kanssa meno oli taistelua ja sitten hevos projekti lykkääntyi mutta nyt alkaa Bikon kanssa sujumaan. Tänään menimme Olivian kanssa liikuttamaan Bikoa ja päätimme rankan treeni viikon takia mennä ihan rennosti taluttelimme alkukäynnit metsässä ja sitten siirryimme kentälle.
Kentällä taluttelimme molemmat pysähdyksiä ja voltteja kunne rohkaistuin hyppäämään selkään varusteina siis vain riimu ja narut ja sitten työskentelin joka askellajissa. Vähän pelotti että se viskaa mut sieltä alas mikä on ollut lähellä monta kertaa. No mutta ponihan on aivan esimerkillinen ja huomaan selvästi että nautti tosi paljon menosta ilman rautaa suussa joten ajattelin että voisin useammin mennä näin niin luottamus kasvaisi ja ponilla sekä minulla olisi mukavampaa.
Mutta takaisin Bikon selkään. Olen pari viikkoa yrittänyt hakea hyvää laukkaa Bikon kanssa ja kukapa arvaisi että se löytyisi Ilman suitsia Pitkin ohjin laukatessa.
Ravissakin B oli aivan mahtava. En voinut muuta kuin kehua ponin aivan pilviin, koska pitkään aikaa ei ole näin hyvin mennyt. Kai se kuolaimettomuus auttaa meillä ainakin. Ja suosittelen ainakin yrittämään tätä keinoa jos on ongelmia koska meillä toimi mainiosti.
 

Couse you're amazing just to way you are

Yksi mun suosikki otoksista, vaikka Bikon pää näyttää Super pieneltä

 

Huomenna sitten menen pikkusiskoni kanssa tallille ja tiistaina Olivia ratsastaa Bikolla. Joten siitä varmaan sitten postausta

 

HeiHei

3. Till you can't move

Eilen pääsin takaisin Bikon selkään joten päätin pitää kunnon koulu rääkin. No alkukäynnit käveltiin tiellä ja sitten kentällä aloin tekemään sellaista tehtävää kuin raviväistö voltti ulos väistäen käynti siirtyminen ja takaisin raviin. Molempiin suuntiin tämä sujui Super hyvin. Ja Biko oli innoissaan, mutta sitten sieltä iski kiukku puuska kun aloin tekemään temmon vaihteluja keskihalkaisijalla.
 Biko alkoi vetämään sivuun ja pukittelemaan. Pari kertaa hyppäsi pikkasen pystyyn. Tätä jatkui koko ajan Biko vain heitteli perää eikä kuunnellut yhtään. Minulle tuli sellainen olo että pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta jotenkin sain jatkettua jääräpäisesti eteenpäin. Molempiin kierroksiin oli sama ongelma. Koitin vain ratsastaa ponia eteenpäin enkä välittää perän heitosta mutta sitten tuli isoja sivuhyppyjä lisää ja meni vähän hermot ja oikein kunnolla pakotin ponin eteen päin ja sittenhän alkoi temmon vaihtelut sujua.

Mun ilmeet on kyllä kehuttavan arvoisia :D

 

No päätin sitten kun temmon vaihtelut alkoi sujua niin aloittaa laukkaaminen. Tarkoituksena oli mennä rauhallista ja temmokasta laukkaa, mikä aluksi sujuikin, kunnes tuli ongelma pysähtyminen. Aina kun pyysin hidastamaan niin poni lisäsi vauhtia ihan sama vaikka roikuin kuolaimessa selkä takanojassa niin ei millään hidastanut. No sitten annoin sen revitellä pari kiekkaa ja yritin uudelleen edelleen vauhti vaan lisääntyy ja alkaa tulla pukkeja mukaan. Sitten mun jalustimet lähtee ja älyän kääntää ympyrälle mutta vähän liian myöhässä. Tumps! Mä makaan maassa ja katson ponia vähän sillä ilmeellä että -Ootko tosissas. No hyppään Olivian avustamana takas selkään ja jatkan taistelua. Mikään ei tunnu onnistuvan käynnissä pysähdytään ja koitetaan hypätä pystyyn ravissa nostetaan laukkaa ja laukasta ei pysähdytä. Alan miettimään että onko joku ongelmana. Taino tietty on. Mutta ajattelen että jos ens kerrallakin on tällästä niin sit otan yhteyttä Bikon omistajaan, koska on hevosillakaan välillä huonoja päiviä.

No jatkan laukka taistelua ja sieltä tulee kunnon pukit ja lennän vauhdikkaasti taas maahan ja vieläkään ei oikea puoli kehosta liiku kunnolla. No Biko ottaa siitä sitten hatkat ja sitä saa sitten olla jahtaamassa selkä paskana. No ihana Olivia sitten tsempaa muo ja mä hyppään takas selkään. Sama taistelu jatkuu vielä parikymmentä minuuttia kunnes Biko rauhoittuu ja loppu verkkaan sen. No välillä tarvii olla huonoja päiviä että ei menisi ihan tylsäksi koko touhu ajattelen. Loppukäynnit mennään tiellä ja vähän metsässä ja poni pääsee onnellisena karsinaan syömään. Ja mä lähen kotiin selkäkipujeni kanssa.

No toivottavasti seuraavalla kerralla sujuu!

 

2. Viellä nykyhetkestä

Ekaa kertaa Bikolla koeratsastamisen jälkeen

Kun tässä näin kipeänä vielä kotona olen niin en oikein mitään kuulumis postausta pysty väsäämään. Mutta ajattelin nyt vähän tämän hetkisestä ratsastamis tilanteestani kertoa. Elikkä tällä hetkellä ratsastan parikymppistä poni ruunaa nimeltään Biko. Bikon kanssa saan toimia suhteellisen vapaasti. Saan maastoilla vääntää koulua, hypätä ja valmentautua, sekä kisata. Bikosta tuli ensimmäistä kertaa juttua jo vuosi sitten kun minulle tarjottiin häntä. No mutta se jäi sitten jotenkin puoli tiehen ja tänä kesänä tuli asia uudestaan puheeksi ja juttelin puhelimessa Bikon omistajan kanssa ja siitä se sitten lähti.
Biko on aivan mahtava poni se ei anna mitään ilmaiseksi ja hyppy on aivan upea. Bikon kanssa tulee aina hyvä fiilis vaikkei menisi kaikki putkeen. Biko hoitaessa tepastelee puolelta toiselle ja ratsastaessa ympyrän kulkeminen on yli arvostettua. Esteillä aloitettiin Bikon kanssa ihan pienestyä vaikka Biko on nuoruudessaan kilpaillut kansallisia 130cm. Mutta pian pikku esteet alkoi keittää yli ja Biko meni jätti loikkia pienien esteiden yli jonka jälkeen nostettiin korkeutta.
     Uuta kisaheppaa etsitään meille koko ajan. Etsinässä meillä on nuori 4-5 vuotias puoliveri hevonen, jolla kapasiteettia estepuolelle, mutta saa olla vielä raaka siinä hommassa. Toivoisin että pääsisin tulevaisuudessa sillä kisaamaan ja valmentautumaan esteillä ja koulussa. Koulu puolella en niinkään etsi kisa kaveria mutta kyllähän sitä välillä voisi kouluakin kisata pikkaisen. Haluaisin päästä hyppäämään yli metrin luokkia. Nyt olemme etsineet alku keväästä asti hevosta, mutta ei tunnu sopivaa löytyvän millään ja kärsivällisyyteni alkaa loppua. Me ollaan myös avoimia kyllä muillekin roduille mutta suomenhevosta en halua. Minulla on jonkun verran huonoa kokemusta niistä enkä oikeen haluaisi suokkia.
 Tänään en siis tallille päässyt ja Bikolla olisi muutenkin ollut vapaapäivä. Eikä muita hevosiakaan olisi ollut ratsastettavana. (käyn siis ratsastelemassa myös muita hevosia Bikon lisäksi mutta kirjoittelen niistä sitten kun niillä menen) Ajattelin että vietän illan ihan rauhassa kotona, kunnes isosiskoni tulikin yllättävästi meille. No me sitten katsottiin teeveetä ja tapaamme kova äänisesti kommentoitiin kaikkea. Homerikin on ollut tänään vähän kipeä ei mitään vakavaa mutta väsyneempi kuin yleensä, joten seurailen tilannetta. Tänään ei paljon kuvia tullut otettua mutta en usko että olisi edes minun lepäily päivästäni kuvat kiinnostanut. Huomenna menen sitten vähän kaupoille hakemaan hevos juttuja. Joista lisää huomenna kuvien kera

HeiHei!