4. Parempaan päin

Pieni tauko nyt tullut kun tuntui ettei mikään onnistu niin ei ollut oikeen inspistä alkaa kirjoittelemaan, ensin Bikon kanssa meno oli taistelua ja sitten hevos projekti lykkääntyi mutta nyt alkaa Bikon kanssa sujumaan. Tänään menimme Olivian kanssa liikuttamaan Bikoa ja päätimme rankan treeni viikon takia mennä ihan rennosti taluttelimme alkukäynnit metsässä ja sitten siirryimme kentälle.
Kentällä taluttelimme molemmat pysähdyksiä ja voltteja kunne rohkaistuin hyppäämään selkään varusteina siis vain riimu ja narut ja sitten työskentelin joka askellajissa. Vähän pelotti että se viskaa mut sieltä alas mikä on ollut lähellä monta kertaa. No mutta ponihan on aivan esimerkillinen ja huomaan selvästi että nautti tosi paljon menosta ilman rautaa suussa joten ajattelin että voisin useammin mennä näin niin luottamus kasvaisi ja ponilla sekä minulla olisi mukavampaa.
Mutta takaisin Bikon selkään. Olen pari viikkoa yrittänyt hakea hyvää laukkaa Bikon kanssa ja kukapa arvaisi että se löytyisi Ilman suitsia Pitkin ohjin laukatessa.
Ravissakin B oli aivan mahtava. En voinut muuta kuin kehua ponin aivan pilviin, koska pitkään aikaa ei ole näin hyvin mennyt. Kai se kuolaimettomuus auttaa meillä ainakin. Ja suosittelen ainakin yrittämään tätä keinoa jos on ongelmia koska meillä toimi mainiosti.
 

Couse you're amazing just to way you are

Yksi mun suosikki otoksista, vaikka Bikon pää näyttää Super pieneltä

 

Huomenna sitten menen pikkusiskoni kanssa tallille ja tiistaina Olivia ratsastaa Bikolla. Joten siitä varmaan sitten postausta

 

HeiHei

3. Till you can't move

Eilen pääsin takaisin Bikon selkään joten päätin pitää kunnon koulu rääkin. No alkukäynnit käveltiin tiellä ja sitten kentällä aloin tekemään sellaista tehtävää kuin raviväistö voltti ulos väistäen käynti siirtyminen ja takaisin raviin. Molempiin suuntiin tämä sujui Super hyvin. Ja Biko oli innoissaan, mutta sitten sieltä iski kiukku puuska kun aloin tekemään temmon vaihteluja keskihalkaisijalla.
 Biko alkoi vetämään sivuun ja pukittelemaan. Pari kertaa hyppäsi pikkasen pystyyn. Tätä jatkui koko ajan Biko vain heitteli perää eikä kuunnellut yhtään. Minulle tuli sellainen olo että pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta jotenkin sain jatkettua jääräpäisesti eteenpäin. Molempiin kierroksiin oli sama ongelma. Koitin vain ratsastaa ponia eteenpäin enkä välittää perän heitosta mutta sitten tuli isoja sivuhyppyjä lisää ja meni vähän hermot ja oikein kunnolla pakotin ponin eteen päin ja sittenhän alkoi temmon vaihtelut sujua.

Mun ilmeet on kyllä kehuttavan arvoisia :D

 

No päätin sitten kun temmon vaihtelut alkoi sujua niin aloittaa laukkaaminen. Tarkoituksena oli mennä rauhallista ja temmokasta laukkaa, mikä aluksi sujuikin, kunnes tuli ongelma pysähtyminen. Aina kun pyysin hidastamaan niin poni lisäsi vauhtia ihan sama vaikka roikuin kuolaimessa selkä takanojassa niin ei millään hidastanut. No sitten annoin sen revitellä pari kiekkaa ja yritin uudelleen edelleen vauhti vaan lisääntyy ja alkaa tulla pukkeja mukaan. Sitten mun jalustimet lähtee ja älyän kääntää ympyrälle mutta vähän liian myöhässä. Tumps! Mä makaan maassa ja katson ponia vähän sillä ilmeellä että -Ootko tosissas. No hyppään Olivian avustamana takas selkään ja jatkan taistelua. Mikään ei tunnu onnistuvan käynnissä pysähdytään ja koitetaan hypätä pystyyn ravissa nostetaan laukkaa ja laukasta ei pysähdytä. Alan miettimään että onko joku ongelmana. Taino tietty on. Mutta ajattelen että jos ens kerrallakin on tällästä niin sit otan yhteyttä Bikon omistajaan, koska on hevosillakaan välillä huonoja päiviä.

No jatkan laukka taistelua ja sieltä tulee kunnon pukit ja lennän vauhdikkaasti taas maahan ja vieläkään ei oikea puoli kehosta liiku kunnolla. No Biko ottaa siitä sitten hatkat ja sitä saa sitten olla jahtaamassa selkä paskana. No ihana Olivia sitten tsempaa muo ja mä hyppään takas selkään. Sama taistelu jatkuu vielä parikymmentä minuuttia kunnes Biko rauhoittuu ja loppu verkkaan sen. No välillä tarvii olla huonoja päiviä että ei menisi ihan tylsäksi koko touhu ajattelen. Loppukäynnit mennään tiellä ja vähän metsässä ja poni pääsee onnellisena karsinaan syömään. Ja mä lähen kotiin selkäkipujeni kanssa.

No toivottavasti seuraavalla kerralla sujuu!

 

2. Viellä nykyhetkestä

Ekaa kertaa Bikolla koeratsastamisen jälkeen

Kun tässä näin kipeänä vielä kotona olen niin en oikein mitään kuulumis postausta pysty väsäämään. Mutta ajattelin nyt vähän tämän hetkisestä ratsastamis tilanteestani kertoa. Elikkä tällä hetkellä ratsastan parikymppistä poni ruunaa nimeltään Biko. Bikon kanssa saan toimia suhteellisen vapaasti. Saan maastoilla vääntää koulua, hypätä ja valmentautua, sekä kisata. Bikosta tuli ensimmäistä kertaa juttua jo vuosi sitten kun minulle tarjottiin häntä. No mutta se jäi sitten jotenkin puoli tiehen ja tänä kesänä tuli asia uudestaan puheeksi ja juttelin puhelimessa Bikon omistajan kanssa ja siitä se sitten lähti.
Biko on aivan mahtava poni se ei anna mitään ilmaiseksi ja hyppy on aivan upea. Bikon kanssa tulee aina hyvä fiilis vaikkei menisi kaikki putkeen. Biko hoitaessa tepastelee puolelta toiselle ja ratsastaessa ympyrän kulkeminen on yli arvostettua. Esteillä aloitettiin Bikon kanssa ihan pienestyä vaikka Biko on nuoruudessaan kilpaillut kansallisia 130cm. Mutta pian pikku esteet alkoi keittää yli ja Biko meni jätti loikkia pienien esteiden yli jonka jälkeen nostettiin korkeutta.
     Uuta kisaheppaa etsitään meille koko ajan. Etsinässä meillä on nuori 4-5 vuotias puoliveri hevonen, jolla kapasiteettia estepuolelle, mutta saa olla vielä raaka siinä hommassa. Toivoisin että pääsisin tulevaisuudessa sillä kisaamaan ja valmentautumaan esteillä ja koulussa. Koulu puolella en niinkään etsi kisa kaveria mutta kyllähän sitä välillä voisi kouluakin kisata pikkaisen. Haluaisin päästä hyppäämään yli metrin luokkia. Nyt olemme etsineet alku keväästä asti hevosta, mutta ei tunnu sopivaa löytyvän millään ja kärsivällisyyteni alkaa loppua. Me ollaan myös avoimia kyllä muillekin roduille mutta suomenhevosta en halua. Minulla on jonkun verran huonoa kokemusta niistä enkä oikeen haluaisi suokkia.
 Tänään en siis tallille päässyt ja Bikolla olisi muutenkin ollut vapaapäivä. Eikä muita hevosiakaan olisi ollut ratsastettavana. (käyn siis ratsastelemassa myös muita hevosia Bikon lisäksi mutta kirjoittelen niistä sitten kun niillä menen) Ajattelin että vietän illan ihan rauhassa kotona, kunnes isosiskoni tulikin yllättävästi meille. No me sitten katsottiin teeveetä ja tapaamme kova äänisesti kommentoitiin kaikkea. Homerikin on ollut tänään vähän kipeä ei mitään vakavaa mutta väsyneempi kuin yleensä, joten seurailen tilannetta. Tänään ei paljon kuvia tullut otettua mutta en usko että olisi edes minun lepäily päivästäni kuvat kiinnostanut. Huomenna menen sitten vähän kaupoille hakemaan hevos juttuja. Joista lisää huomenna kuvien kera

HeiHei!

1. Vähän elämästäni

Olin pieni kun aloitin hevostelun silloin rakastin mennä pikkuponilla ja lähinnä köpötellä vain kunnes löysin lajin esteratsastus. Laji vei minut mukanaan ja pian kisasin jo pienellä shettis tammalla nimeltään Vappu. Vappun kanssa ei tainnut estekorkeudet nousta 40cm korkeammalle mutta pienelle tytölle ja ponille se oli huima korkeus. Vappu oli minulle Super tärkeä poni joka kanssa oli kiva touhuilla, Vappun kanssa pystyi tekemään kaikkea pystyin vaikka konttaamaan sen alta ellei Vappun masu olisi ollut tiellä. Vappu opetti minut ratsastuksen saloihin.
Aloin pikku hiljaa kasvaa Vappulle liian pitkäksi joten ratsastin pientä pilkullista ja tulista ponia PikkuG tutummin pg mutta Vappu ei toki unohtunut vain mä ratsastelin sillä silloin tällöin ponilla alkoi olla ikääkin kahdenkymmenen paremmalla puolella. Pg:ltä tulin alas monta kertaa koska jos jotain niin poni osasi heittää minut alas selästä. Silloin minulle tuli pientä kammoa koska eihän sitä alle 9 vuotias tyttö pystynyt vain lentelemään ponin selästä. Mutta jollain tavalla vain jatkoin ratsastamista ja Vappu oli aina apu siinä koska hänen selkään oli aina ihana mennä. Sitten vuonna 2009 maailma pysähtyi minulle kerrottiin että 29 vuotias Vappu poni nukkui pois. Rest in paradise Valentine's Viola.
Olin monta viikkoa alla päin kunnes löysin uuden hevoskaverin Pegasoksen kaunis valkoinen joka tytön unelma hevonen. Pegasos oli yhtä kiltti kuin vappu melkein kiltimpikin Pegasos alkoi opettaa minulle enemmän ja enemmän esteratsastuksesta Pegasoksen kanssa opin myös paljon kärsivällisyyttä koska tamma ei antanut mitään ilmaiseksi. Olin jo ennenkin mennyt Pegasoksella mutta en ollut ikinä hypännyt hänellä. Pegasoksen lisäksi aloin ratsastamaan nuorempaa mustaa uljasta nimeltään Mörkö. Mörkö oli jääräpäinen mutta löysimme yhteisen sävelen helposti johtuen varmaan molempien jääräpäisyydestä.
Noin vuoden Mörön kanssa touhuilun jälkeen pojan jalat alkoivat oireilla Mörkö oli paljon pelkästään kävely/talutus liikutuksessa välillä oli parempia päiviä mutta huonompia oli enemmän. Mörkö oli kerkinyt tulla minulle tärkeäksi ja olin käynyt kuntouttamassa häntä paljon mutta lopulta poika hävisi taistelunsa 7 vuotiaana 10.6.2011 Mörkö lähti vihreämmille laitumille.
Samoihin aikoihin Pegasos ja Pg myytiin surun murtamana luovuin 2 rakkaastani, kunnes sain uudesta kodista soiton että saisin käydä hupsuja siellä moikkaamassa aina kun haluan se lohdutti minua paljon ja kävin kerran viikossa heitä siellä moikkaamassa. Sain aina välillä heillä myös ratsastaa miten nyt omistajille sopi.
Kesällä 2011 tuli elämääni poni nimeltä Ruusu. Ruusulla valmentauduin ja kisasin 70-80cm luokissa tasaisin tuloksin. Ruusu oli minulle kiva treeni kaveri mutten kummemmin poniin kiintynyt.
Syksyllä 2013 minulle soitettiin että Pegasos lopetettaisiin. Menin samana iltana Pegasoksen luokse. Pegu oli todella huonossa kunnossa se ei jaksanut edes nousta ylös. Silittelin 3 tunnin ajan Pegua juttelin sille ja syöttelin herkkuja. Seuraavana aamuna Pegasos vaipui ikiuneen. Kaunis tähti oli syttynyt hevostaivaaseen.
PikkuG muutti pienelle tytölle opetusmestariksi ja kävin välillä pitämässä tytölle tunteja. Mutta jo pian PikkuG loukkasi jalkansa pahasti eikä eläinlääkäri antanut mitään toivoa. Ja niin pippurinen poni lähti kaverinsa perään taivaslaitumille. Olin pitkään ,murheen murtama kun oli kaksi tärkeää kaveria menettänyt niin lyhyessä ajassa.
Sitten elämääni astui poni joka omasi erikoisen luonteen mistä jokainen ei pitänyt. Poni ei suostunu aluksi nostamaan laukkaa ilman pukkeja mutta pian meillä alkoi sujumaan. Ponin kanssa tuli tehtyä kaikkea peltoiltua maastoiltuia väännetyä koulua ja tietenkin hypättyä. Ainiin ponin nimi oli Ippe. Puolen vuoden päästä ihana ja vauhdikas taipaleemme pättyi ja elämääni astui Biko poni.
Biko on todellinen esteponi mistä kirjoitan enemmän blogissani kunhan enemmän saadaan tehtyä koska en nyt ole mennyt kuin 2kk Bikolla.
Ja koko ajan etsimme minulle ikiomaa esteratsua mikä nyt syksyn aikana pitäisi löytyä.

Sitten vielä hituisen koirailustani. Elikkä tällä hetkellä koirailu elämäni pyörii lähinnä Homerin ympärillä. Homerin kanssa lenkkeilemme ja riehumme lähinnä mutta tietenkin näyttelyt ovat mukana elämässämme. Homerin kanssa ei koskaa ole tylsää.
Ja sitten viellä muusta elämästäni. Asun ainoana lapsena isän luona kun muut 3 sisarustani (1 veli ja 2 siskoa iso- ja pikkusiskot)  Isäni ja äitini molemmat tukevat minua ratsastuksessa ja tavoitteellisesti perheestäni ratsastaa pikkusiskoni. Isosiskoni saattaa välillä ratsastella myös. Suvustani minun 2 serkkuani ratsastaa ratsastus koulusta mutta kohta heille tulee yp hevonen jolloin minä alan opettamaan heitä koska kellään ei ole 1 vuotta enempää kokemusta. (jos luette tämän niin en tarkoittanut tuota pahalla)
Ja minun mukananani aina tallilla on serkkuni Olivia. Jolla on hevos allergia mutta sen voittaa rakkaus lajia kohtaan. Oliviaa opetan Bikon kanssa 1 kahdessa viikossa ja jo kerrassa hän on kehittynyt paljon. Uskon että olivia tulevaisuudessa on paljon  mukana blogin jutuissa koska ollaan usein yhdessä. Olivialla ja minulla on vain puoli vuotta ikäeroa joten senkin suhteen juttumme ovat samalla tasolla. Voisi sanoa että Olivia on paraskaverini.




Homer uimassa <3

Olivia ja Biko <3