Olin pieni kun aloitin hevostelun silloin rakastin mennä pikkuponilla ja lähinnä köpötellä vain kunnes löysin lajin esteratsastus. Laji vei minut mukanaan ja pian kisasin jo pienellä shettis tammalla nimeltään Vappu. Vappun kanssa ei tainnut estekorkeudet nousta 40cm korkeammalle mutta pienelle tytölle ja ponille se oli huima korkeus. Vappu oli minulle Super tärkeä poni joka kanssa oli kiva touhuilla, Vappun kanssa pystyi tekemään kaikkea pystyin vaikka konttaamaan sen alta ellei Vappun masu olisi ollut tiellä. Vappu opetti minut ratsastuksen saloihin.
Aloin pikku hiljaa kasvaa Vappulle liian pitkäksi joten ratsastin pientä pilkullista ja tulista ponia PikkuG tutummin pg mutta Vappu ei toki unohtunut vain mä ratsastelin sillä silloin tällöin ponilla alkoi olla ikääkin kahdenkymmenen paremmalla puolella. Pg:ltä tulin alas monta kertaa koska jos jotain niin poni osasi heittää minut alas selästä. Silloin minulle tuli pientä kammoa koska eihän sitä alle 9 vuotias tyttö pystynyt vain lentelemään ponin selästä. Mutta jollain tavalla vain jatkoin ratsastamista ja Vappu oli aina apu siinä koska hänen selkään oli aina ihana mennä. Sitten vuonna 2009 maailma pysähtyi minulle kerrottiin että 29 vuotias Vappu poni nukkui pois. Rest in paradise Valentine's Viola.
Olin monta viikkoa alla päin kunnes löysin uuden hevoskaverin Pegasoksen kaunis valkoinen joka tytön unelma hevonen. Pegasos oli yhtä kiltti kuin vappu melkein kiltimpikin Pegasos alkoi opettaa minulle enemmän ja enemmän esteratsastuksesta Pegasoksen kanssa opin myös paljon kärsivällisyyttä koska tamma ei antanut mitään ilmaiseksi. Olin jo ennenkin mennyt Pegasoksella mutta en ollut ikinä hypännyt hänellä. Pegasoksen lisäksi aloin ratsastamaan nuorempaa mustaa uljasta nimeltään Mörkö. Mörkö oli jääräpäinen mutta löysimme yhteisen sävelen helposti johtuen varmaan molempien jääräpäisyydestä.
Noin vuoden Mörön kanssa touhuilun jälkeen pojan jalat alkoivat oireilla Mörkö oli paljon pelkästään kävely/talutus liikutuksessa välillä oli parempia päiviä mutta huonompia oli enemmän. Mörkö oli kerkinyt tulla minulle tärkeäksi ja olin käynyt kuntouttamassa häntä paljon mutta lopulta poika hävisi taistelunsa 7 vuotiaana 10.6.2011 Mörkö lähti vihreämmille laitumille.
Samoihin aikoihin Pegasos ja Pg myytiin surun murtamana luovuin 2 rakkaastani, kunnes sain uudesta kodista soiton että saisin käydä hupsuja siellä moikkaamassa aina kun haluan se lohdutti minua paljon ja kävin kerran viikossa heitä siellä moikkaamassa. Sain aina välillä heillä myös ratsastaa miten nyt omistajille sopi.
Kesällä 2011 tuli elämääni poni nimeltä Ruusu. Ruusulla valmentauduin ja kisasin 70-80cm luokissa tasaisin tuloksin. Ruusu oli minulle kiva treeni kaveri mutten kummemmin poniin kiintynyt.
Syksyllä 2013 minulle soitettiin että Pegasos lopetettaisiin. Menin samana iltana Pegasoksen luokse. Pegu oli todella huonossa kunnossa se ei jaksanut edes nousta ylös. Silittelin 3 tunnin ajan Pegua juttelin sille ja syöttelin herkkuja. Seuraavana aamuna Pegasos vaipui ikiuneen. Kaunis tähti oli syttynyt hevostaivaaseen.
PikkuG muutti pienelle tytölle opetusmestariksi ja kävin välillä pitämässä tytölle tunteja. Mutta jo pian PikkuG loukkasi jalkansa pahasti eikä eläinlääkäri antanut mitään toivoa. Ja niin pippurinen poni lähti kaverinsa perään taivaslaitumille. Olin pitkään ,murheen murtama kun oli kaksi tärkeää kaveria menettänyt niin lyhyessä ajassa.
Sitten elämääni astui poni joka omasi erikoisen luonteen mistä jokainen ei pitänyt. Poni ei suostunu aluksi nostamaan laukkaa ilman pukkeja mutta pian meillä alkoi sujumaan. Ponin kanssa tuli tehtyä kaikkea peltoiltua maastoiltuia väännetyä koulua ja tietenkin hypättyä. Ainiin ponin nimi oli Ippe. Puolen vuoden päästä ihana ja vauhdikas taipaleemme pättyi ja elämääni astui Biko poni.
Biko on todellinen esteponi mistä kirjoitan enemmän blogissani kunhan enemmän saadaan tehtyä koska en nyt ole mennyt kuin 2kk Bikolla.
Ja koko ajan etsimme minulle ikiomaa esteratsua mikä nyt syksyn aikana pitäisi löytyä.
Sitten vielä hituisen koirailustani. Elikkä tällä hetkellä koirailu elämäni pyörii lähinnä Homerin ympärillä. Homerin kanssa lenkkeilemme ja riehumme lähinnä mutta tietenkin näyttelyt ovat mukana elämässämme. Homerin kanssa ei koskaa ole tylsää.
Ja sitten viellä muusta elämästäni. Asun ainoana lapsena isän luona kun muut 3 sisarustani (1 veli ja 2 siskoa iso- ja pikkusiskot) Isäni ja äitini molemmat tukevat minua ratsastuksessa ja tavoitteellisesti perheestäni ratsastaa pikkusiskoni. Isosiskoni saattaa välillä ratsastella myös. Suvustani minun 2 serkkuani ratsastaa ratsastus koulusta mutta kohta heille tulee yp hevonen jolloin minä alan opettamaan heitä koska kellään ei ole 1 vuotta enempää kokemusta. (jos luette tämän niin en tarkoittanut tuota pahalla)
Ja minun mukananani aina tallilla on serkkuni Olivia. Jolla on hevos allergia mutta sen voittaa rakkaus lajia kohtaan. Oliviaa opetan Bikon kanssa 1 kahdessa viikossa ja jo kerrassa hän on kehittynyt paljon. Uskon että olivia tulevaisuudessa on paljon mukana blogin jutuissa koska ollaan usein yhdessä. Olivialla ja minulla on vain puoli vuotta ikäeroa joten senkin suhteen juttumme ovat samalla tasolla. Voisi sanoa että Olivia on paraskaverini.
 |
| Homer uimassa <3 |
Olivia ja Biko <3
