4. Parempaan päin

Pieni tauko nyt tullut kun tuntui ettei mikään onnistu niin ei ollut oikeen inspistä alkaa kirjoittelemaan, ensin Bikon kanssa meno oli taistelua ja sitten hevos projekti lykkääntyi mutta nyt alkaa Bikon kanssa sujumaan. Tänään menimme Olivian kanssa liikuttamaan Bikoa ja päätimme rankan treeni viikon takia mennä ihan rennosti taluttelimme alkukäynnit metsässä ja sitten siirryimme kentälle.
Kentällä taluttelimme molemmat pysähdyksiä ja voltteja kunne rohkaistuin hyppäämään selkään varusteina siis vain riimu ja narut ja sitten työskentelin joka askellajissa. Vähän pelotti että se viskaa mut sieltä alas mikä on ollut lähellä monta kertaa. No mutta ponihan on aivan esimerkillinen ja huomaan selvästi että nautti tosi paljon menosta ilman rautaa suussa joten ajattelin että voisin useammin mennä näin niin luottamus kasvaisi ja ponilla sekä minulla olisi mukavampaa.
Mutta takaisin Bikon selkään. Olen pari viikkoa yrittänyt hakea hyvää laukkaa Bikon kanssa ja kukapa arvaisi että se löytyisi Ilman suitsia Pitkin ohjin laukatessa.
Ravissakin B oli aivan mahtava. En voinut muuta kuin kehua ponin aivan pilviin, koska pitkään aikaa ei ole näin hyvin mennyt. Kai se kuolaimettomuus auttaa meillä ainakin. Ja suosittelen ainakin yrittämään tätä keinoa jos on ongelmia koska meillä toimi mainiosti.
 

Couse you're amazing just to way you are

Yksi mun suosikki otoksista, vaikka Bikon pää näyttää Super pieneltä

 

Huomenna sitten menen pikkusiskoni kanssa tallille ja tiistaina Olivia ratsastaa Bikolla. Joten siitä varmaan sitten postausta

 

HeiHei

3. Till you can't move

Eilen pääsin takaisin Bikon selkään joten päätin pitää kunnon koulu rääkin. No alkukäynnit käveltiin tiellä ja sitten kentällä aloin tekemään sellaista tehtävää kuin raviväistö voltti ulos väistäen käynti siirtyminen ja takaisin raviin. Molempiin suuntiin tämä sujui Super hyvin. Ja Biko oli innoissaan, mutta sitten sieltä iski kiukku puuska kun aloin tekemään temmon vaihteluja keskihalkaisijalla.
 Biko alkoi vetämään sivuun ja pukittelemaan. Pari kertaa hyppäsi pikkasen pystyyn. Tätä jatkui koko ajan Biko vain heitteli perää eikä kuunnellut yhtään. Minulle tuli sellainen olo että pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta jotenkin sain jatkettua jääräpäisesti eteenpäin. Molempiin kierroksiin oli sama ongelma. Koitin vain ratsastaa ponia eteenpäin enkä välittää perän heitosta mutta sitten tuli isoja sivuhyppyjä lisää ja meni vähän hermot ja oikein kunnolla pakotin ponin eteen päin ja sittenhän alkoi temmon vaihtelut sujua.

Mun ilmeet on kyllä kehuttavan arvoisia :D

 

No päätin sitten kun temmon vaihtelut alkoi sujua niin aloittaa laukkaaminen. Tarkoituksena oli mennä rauhallista ja temmokasta laukkaa, mikä aluksi sujuikin, kunnes tuli ongelma pysähtyminen. Aina kun pyysin hidastamaan niin poni lisäsi vauhtia ihan sama vaikka roikuin kuolaimessa selkä takanojassa niin ei millään hidastanut. No sitten annoin sen revitellä pari kiekkaa ja yritin uudelleen edelleen vauhti vaan lisääntyy ja alkaa tulla pukkeja mukaan. Sitten mun jalustimet lähtee ja älyän kääntää ympyrälle mutta vähän liian myöhässä. Tumps! Mä makaan maassa ja katson ponia vähän sillä ilmeellä että -Ootko tosissas. No hyppään Olivian avustamana takas selkään ja jatkan taistelua. Mikään ei tunnu onnistuvan käynnissä pysähdytään ja koitetaan hypätä pystyyn ravissa nostetaan laukkaa ja laukasta ei pysähdytä. Alan miettimään että onko joku ongelmana. Taino tietty on. Mutta ajattelen että jos ens kerrallakin on tällästä niin sit otan yhteyttä Bikon omistajaan, koska on hevosillakaan välillä huonoja päiviä.

No jatkan laukka taistelua ja sieltä tulee kunnon pukit ja lennän vauhdikkaasti taas maahan ja vieläkään ei oikea puoli kehosta liiku kunnolla. No Biko ottaa siitä sitten hatkat ja sitä saa sitten olla jahtaamassa selkä paskana. No ihana Olivia sitten tsempaa muo ja mä hyppään takas selkään. Sama taistelu jatkuu vielä parikymmentä minuuttia kunnes Biko rauhoittuu ja loppu verkkaan sen. No välillä tarvii olla huonoja päiviä että ei menisi ihan tylsäksi koko touhu ajattelen. Loppukäynnit mennään tiellä ja vähän metsässä ja poni pääsee onnellisena karsinaan syömään. Ja mä lähen kotiin selkäkipujeni kanssa.

No toivottavasti seuraavalla kerralla sujuu!